Pidän kesästä, kovastikin, mutta viisi viikkoa jatkuvaa hellettä ja hiostavaa ilmaa on aivan liikaa. Etenkin pienen lapsen kanssa. Kuumuus vaikeuttaa nukkumista, syömistä, kulkemista, olemista. Sohvaan on painunut kuoppa siihen, missä olen istuskellut, kun ei ole kehdannut ulos lähteä vaunuissa kuumuutta kitisevän vauvan kanssa. Kotonakin hiki virtaa jatkuvasti selkää myöten, eikä tuulettimistakaan tunnu olevan mitään apua. Yöt on levottomia, kun koko perhe kärsii kuumuudesta ja pieni neiti hyörii ja pyörii levottomuuttaan ja kuumuuttaan sängyssä. Ainoa hyvä puoli näistä helteistä on se, että ruokaa syö juuri sen verran kun tarvii jaksaakseen, koska ei ole juurikaan nälkä ja vettä kuluu tuhottomasti. Siihen kun lisää vielä jatkuvan hikoilun, niin on taas karissut pari raskauskiloa. Enää kaksi jäljellä niistä 23 kertyneestä!
Eilen illalla oli ihanaa polkea salilta rentouttavasta jumpasta kotiin viileässä ilmassa ja tihkusateessa. Tänään aamulla nautin siitä, kun varpaita paleli ja sain laittaa villasukat jalkaan. Kaipaan jo syksyä ihanine neuleineen ja pimenevine iltoineen, kun voi käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan illalla telkkaria oman ukkosen kanssa, laitttaa kynttilät palamaan, juoda teetä ja neuloa. Mulla onkin iskenyt nyt hirmuinen neulomisinspa. Olen jo tehtaillut parissa viikossa itselleni villasukat ja pannan ja nyt on työn alla miehekkeen sukat. Ja vino pino kirjoja ohjeineen ja kolme laatikollista lankoja odottamassa, että pääsen hyökkäämään niiden kimppuun. Neulominen on ihanan rentouttavaa, harmi vain etten millään malttaisi neuloa mitään loppuun asti.
Vauvakuulumisista sen verran, että meidän pieni pyöriäinen on oppinut ryömimään. Parissa päivässä hirveän huudon kanssa muutaman sentin etenemisestä neiti kehittyi hurjan eteväksi ryömijäksi, joka vetelee itseään ympäri olkkarin lattiaa. Eikä enää kiukuta yhtään niin paljon, kun lelut on liian kaukana, ettei yletä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti