Iso pallo pyörii todella kovaa vauhtia eteenpäin. Tämä vuosi on vierähtänyt todella nopeasti, vaikken varsinaisesti ole juuri muuta tehnyt kuin pääasiallisesti nököttänyt kotona sohvalla. Vastahan kannoimme pikkuruisen nyytiäisemme kotiin, ja nyt vauva on kadonnut jonnekin ja tilalle on ilmestynyt touhukas 10 kuukautinen tyttö.
Neiti ei pysy hetkeäkään paikoillaan. On niin paljon tutkittavaa ja opittavaa, kun voi itse konttailla menemään. Seisomista ja kävelyä sohvaa pitkin harrastetaan ahkerasti, mutta vielä ei uskallus riitä ottaa askelia käsistä kiinni pitäen. Ruokapöydässä piti ottaa käyttöön valjaat, kun minirimps päätti alkaa harjoitella syöttötuolissa seisomaan nousemista. Omalla lusikalla syömistä ollaan vähän jo treenailtu, ja kyllä se lusikka suuhunkin aina välistä eksyy, useimmiten ruualla vain maalataan pöytää. Sanoja matkitaan hurjasti ja neitokaisen lempipuuhaa onkin nykyään kirjojen lukeminen (niiden syömisen lisäksi). Äiti on lukenut kirjoja niin ahkerasti, että osaa ne jo suurinpiirtein ulkoa.
Ilmat ovat viilenneet ja illat pimenneet. Olen koittanut houkutella ukkosta laittamaan pihavalot parvekkeelle, muttei se vielä ole joutanut. Vaikka pimeys tuo mukanaan joka syksyisen kaamosmasennuksen, niin on varsin viihtyisää iltaisin tyttösen nukkuessa istua sohvalla katsomassa televisiota ja neulomassa. Olen ahkeroinut oikein urakalla tässä parin kuukauden aikana neuleita, vino pino sukkia odottaa päättelyä ja kuvaamista. jotta voisin laittaa niistä vähän postausta.
Joulu on tulossa myös kovaa vauhtia, samoin kuin yksivuotissynttärit, joita olen kovasti jo suunnitellut. Hieman jännitän joulua, kun vietän sen ensimmäistä kertaa muualla kuin lapsuudenperheeni kanssa. Sovimme viime vuonna miehekkeen kanssa (vietimme vasta viime vuonna yhdessä ensimmäisen joulumme). että olemme jatkossa joka toinen vuosi hänen perheensä luona ja joka toinen vuosi minun perheeni luona. Viime vuonna oli pienoinen pakko olla kotimaisemissa, kun odoteltiin yli lasketun ajan menneen neidin syntymää, joten tänä vuonna joulua vietetään sitten anoppilassa. Viime jouluna vain stressasin joudunko viettämään joulua yksin sairaalassa, mutta en onneksi. Nyt ainakin tuntuu jo olevan enemmän joulufiilistä kuin viime vuonna yhteensä. Jouluvalmistelutkin on jo vähän aluillaan, samoin kuin lahjojen mietinnät.
